Rajaa Alsanean Riadin tytöt on ensimmäinen arabiaksi kirjoitettu chich lit-kirja. Sen vastaanotto Lähi-idän alueella on ollut varsin kaksijakoinen- kirja rikkoi myyntiennätyksiä, mutta myös oikeusjuttuja sen "siveettömän" aihepiirin vuoksi.
Pidin eniten kirjan tarjoamasta ikkunasta Saudi-Arabiaan, joka on todella suljettu maa. Vasta viime vuosina Saudi-Arabia on myöntänyt länsimaisille turisteille viisumeja, mutta edelleen tiukan seulan ja tarkan harkinnan jälkeen. Minulle tuskin koskaan tuota viisumia myönnettäisiin. Ihastuin totaalisesti kirjassa olleisiin runopätkiin ja niiden erilaiseen kielelliseen otteeseen. Raikkautta ja erilaista rytmikkyyttä, me like!
Tästä kirjasta jäi puuttumaan chick lit- kirjallisuudelle ominainen huumori ja bling/shopping-teema. Toisaalta miesten toiminta ja toiminnan jälkikäsittely oli hyvin samankaltaista, kuin länsimaisessa tyttökirjallisuudessa. Kirjassa oli myös useampia nimierehdyksiä, jotka ensimmäisellä lukukerralla sekoitti ajatuksia. Rakenteeltaan kirja toisti Gossip Girl - tyyliä, mutta ottaen huomioon tuon kulttuurikontekstin, niin se tuki kirjan edistyksellistä teemaa. Internet todellakin antaa puheenvuoron suljettujen maiden hiljaisille ihmisille, kuten Iranissa ja Kiinassa poliittiselle oppositiolle ja tässä tapauksessa Saudi-Arabian nuorille naisille.
Kirjassa korostuu saudien tiukkaan uskontosuuntaukseen perustuva laki ja naisen asema holhouksen alla. Tämä oli jo etukäteen odotettavissa, joten eniten yllätyin miesten asemasta Saudi-Arabiassa. Olin ajatellut kyseessä olevan miesten hallinnoima kulttuuri, jossa miehet ovat vapaita kansalaisia. Mutta kulttuuri rajoitti miehiä valtavasti. Kirjassa he olivat enemmän kulttuurinsa orjia, kuin vapautta janoavat nuoret naiset. Ehkä miehet uusintavat kulttuuria sitä peläten, mutta naisen asema holhottuna antaakin paremman lähtökohdan kulttuurin uudistamiselle. Kirjassa kuitenkin vanhemmat naiset tukivat vahvasti olemassa olevaa kulttuuria, vaativat poikiansa noudattamaan sitä ja estivät kulttuurin muutokset erittäin tehokkaasti.
Nuoret naiset taas kapinoivat. He joivat shamppanjaa (Saudi-Arabiassa alkoholin käytöstä, hallussapidosta ja myymisestä tulee herkästi vankeutta), ajavat autoa (vasta kuukausi sitten naisille annettiin teoreettinen lupa opetella autolla ajamista - sitä ennen se oli jyrkästi kielletty), tutkivat horoskooppeja (rinnastettaan vääräuskoisuuteen ja noituuteen, rangaistuksena kuolemantuomio) ja tapailevat perheen ulkopuolisia miehiä (tämä lain mukaan voi johtaa jopa kuolemantuomioon). Kukaan kirjan miehistä ei tee mitään näitä tekoja vastaavaa, edes hivenen radikaalia tekoa. Kiinnitin huomiota myös sukupuolien väliseen kuiluun. Miehet eivät tunne naisia, he viettävät hyvin vähän aikaa esimerkiksi perheensä naisten kanssa ja he eivät pääse tapailemaan naisia. Miten ihmeessä tällä tavoin kasvatetuista miehistä voisi tulla naista ymmärtäviä aviomiehiä? Tyttöjä ja poikia ei ainakaan kirjan perusteella kasvateta aviopuolisoiksi ja vanhemmiksi. Kirja antoi "kyllä luonto tikanpojan puuhun ajaa"-kuvan tästä avioelämään valmistautumiseen osasta.
Tytöistä Michellea oli helpointa ymmärtää, hänhän on kirjan länsimaisin hahmo. Kuitenkin rinnastin hänet Tuulen viemän Scarlettiin, joka myös kapinoi naisen asemaa vastaan omassa yhteisössään. Nuorena näin Scarlettin kapinan jalona ja ihailtavana, mutta myöhemmin näin siinä valtavaa itsekkyyttä, lapsellisuutta ja asiattomuutta. Jotain samaa koin Michellessä, joka käyttäytyi monessa tilanteessa itsekkäästi, valitti kaikesta Saudi-Arabiaan liittyvästä ja vei kostonsa jopa ilkeän itsekkäästi loppuun. Mehukas hahmo, mutta arvostan ihmisiä, joilla on voimaa muuttaa ympäristöään - pakeneminen ja valittaminen ei ole sitä.
Osa kirjan lukijoista on miettinyt, miksi kapinoivat nuoret tytöt alistuivat tämän kulttuurin mukaiseen elämään. Uskoisin, että turvallisuus on ensimmäinen ja tärkein tekijä. Ihminen, joka on kokenut lapsena turvallista ja mukavaa elämää, toistaa lapsuuden kulttuuria aikuisenakin. Miehensä hylkäämä Gamra sai kokea yksinäisyyttä ja turvattomuutta ulkomailla. Hänellä ei ollut mitään muuta tarjolla, kuin lapsuudenkodin turva. Lamis puolestaan sai rakkauden, hyvän aviomiehen Nizarista, muuta kääntyi kohti vapaaehtoisesti syvempää uskonnollisuutta. Hänen kaltaisiaan naisia on paljon Suomessakin, sillä usein perheenperustamisvaiheessa nousee esille uskonnollisen kasvatuksen ja lapsuudenperheen uskonnolliset tavat. Jotkut tekevät tällaista uskonnollista ja keskiluokkaistumista toisia enemmän, mutta asia vain ei ole yleisesti esillä. Suomessa uskonto on niin henkilökohtainen ja lähes tabu, ettei ihmiset keskustele tunteistaan ja kokemuksistaan kahvipöydässä. Mielestäni näillä suomalaisilla naisilla ja Lamisilla on paljon yhteistä. Lamiskaan ei kokenut luopuvansa mistään, vaan antavansa enemmän itsestään perheelle ja Allahille.
Yleisesti ottaen tytöt olivat onnekkaassa asemassa, sillä Umm Nuwayyir tarjoaa heille tukea, turvaa ja tietoa elämästä. Heillä on turvallinen paikka kasvaa tytöistä naisiksi. Kirjassa kuvataan tyttöjen äitisuhteet varsin kaukaisiksi ja sain vaikutelman, että Umm Nuwayyirin miehestä riippumattomuus teki hänestä tytöille äitejä kiinnostavamman esikuvan. Tosin kuin tyttöjen äidit, hän on itsenäinen ja vapaa miehisestä holhouksesta, eikä toista alisteista kulttuuria. Samaan aikaan hän tarjoaa äitihahmon sitä kaipaaville.
Huoh. Tulipa kirjoitettua paljon, mutta vielä paljon jäi sanomatta. Ehkä jatkan vielä jossain vaiheessa tämän kirjan analysointia. Jään mielenkiinnolla odottelemaan kommentteja :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti